perjantai 27. marraskuuta 2015

Mies tekstin takana

Aloittelevana bloggaajana lienee ensin parasta kertoa hieman taustoistani. Ikää minulla on nyt 40 vuotta, vaikka sehän on kuitenkin vain numero. Tällä hetkellä opiskelen päätoimisesti yhteisöpedagogiksi Humanistisessa ammattikorkeakoulussa, ja tietenkin olen yh-iskä 9-vuotiaalle Janne-pojalle.

Aiemmalta koulutukseltani olen alunperin merkonomi, sittemmin graafista alaa hieman opiskellut, ja viimeisimmäksi nuoriso- ja vapaa-ajanohjaajaksi valmistunut.

Työhistoriani on kohtalaisen kirjava – olen toiminut verkkosivujen suunnittelijana, viihdealan verkkolehden webmasterina ja toimittajana, kuvankäsittelijänä, yrittäjänä, myyjänä leffavuokraamossa sekä nuoriso- ja projektiohjaajana.

Harrastusten liikunnallisella puolella minulla on taustaa kamppailulajien parissa, mutta nykyisin treenaan aktiivisesti kuntosalilla. Muilta osin olen intohimoinen elokuvien, raskaan musiikin ja kirjallisuuden kuluttaja, joskin käytettävissä olevan vapaa-ajan puitteissa. Penkkiurheilijan vikaakin löytyy - seuraan etenkin jääkiekkoa, vapaaottelua ja nyrkkeilyä. Toki myös kirjoitan: aikoinaan rustasin elokuva-arvosteluja parille verkkolehdelle, ”pöytälaatikosta” löytyy muutama novellin raakile joita en ainakaan vielä uskalla laskea päivänvaloon, ja nyt tietenkin aloitan tämän blogin.


MIKSI TÄTÄ KIRJOITAN?

Viime vuosien aikana olen viimein alkanut tajuta, että elämä on loppujen lopuksi melkoista taistelua. Se koostuu iloista ja suruista, onnesta ja epäonnesta. Se on täynnä haasteita, joiden vastapainoksi toki saa välillä myös pieniä palkintojakin. Mutta ilo, onni ja palkinnot eivät tule ilmaiseksi. Niitä saadakseen täytyy päästä yli suruista, kestää epäonnea ja selvitä haasteista. Varsinkin viimeksi mainittuja tulee arjessa vastaan jopa päivittäin. Entisaikojen viikingit uskoivat pääsevänsä kuoltuaan Valhallan kultaisiin saleihin nauttimaan ikuisista pidoista, jos eläessään taistelisivat tarpeeksi hyvin ja urhoollisesti. Se on rinnastettavissa elämään myös nykyaikana: jos siinä onnistuu tarpeeksi hyvin, lopulta voi saada sen suurimman palkinnon - mikä se itse kullekin onkaan. Tie saattaa olla kivikkoinen, mutta pyrin tekemään parhaani.

Tulen siis kirjoittamaan kaikenlaista omasta elämästäni, sen haasteista ja niiden vastapainoista, sekä siitä mitä siihen väliin aina mahtuukaan. Välillä heitän sekaan juttuja minua kiinnostavista asioista, ilmiöistä ja tapahtumista. Ja jos se tarjoaa sinulle, hyvä lukija, jotain mikä herättää ajatuksia ja kiinnostusta tai viihdyttää jollain tasolla, olen erittäin iloinen ja otettu.